perjantai 22. helmikuuta 2013

Goulburn river


Eilen tultiin takas kotiin taas, oltiin kaksi yötä ton isän kanssa Goulburn riverin kansallispuistossa näiden farmilla. Ajomatka sinne kesti noin viisi tuntia. Lähin kaupunki oli nimeltään Merriwa. Siitä kesti vielä noin tunti semmosta hiekkatietä pitkin ja oli meinaa vähä töyssystä menoa! Se farmi on ihan joen vieressä tai oikeastaan joen ympäröimä, joten se tie menee siitä joen yli. Siellä oli tulvinut vähän aikaa sitten ja vesi oli vieläkin sen verran korkeella, ettei päästy autolla ajamaan vaan piti jättää auto toiselle puolelle jokea ja kävellä loppumatka.




Otettiin autosta siis kaikki tarvittava ja kahlattiin niiden kanssa joen yli, vettä oli noin lantioon asti. Mä tietenkin astuin johonkin kuoppaan ja horjahdin ja potkasin varpaani täysiä päin kiveä, joten se on nyt luultavasti murtunut.



Siellä farmilla ei ollut paljon mitään, asuntovaunu ja pieni vaja. Me nukuttiin asuntovaunussa ja toi isä nukku teltassa. Maisemat oli tosi hienot, olisi ollut kiva kierrellä ja tutkia, mutta koska en voinut kävellä kunnolla niin lähinnä istuin koko kaksi päivää retkituolissa ja kattelin ympärilleni. Löysin kyllä kävelykepin itelleni, joka edes vähän helpotti kävelemistä. En silti voinut tehdä pitkiä retkiä, kun alko särkee varvasta heti ihan hirveesti.


Jesse ´suihkussa´. Jesse oli sitä mieltä, että jos sillä olisi kotonakin tommonen joki niin se ei kävisi ikinä suihkussa, koska toi oli paljon kivempaa.



Nähtiin myös kenguruita! Niistä on tosi vaikea saada kuvia, koska ne hyppii heti karkuun kun menee vähänkään lähelle. Siellä on kuulemma myös paljon käärmeitä, mutta niitä ei onneksi nähty.






2 kommenttia:

  1. kiva toi kenguru, liekö tähyilly Iinan komeaa varvasta. Pian saat kynteen vielä hienon violetin värinkin! Tainu tuohon kylpijään jäädä vauvauinnista jo hinku päästä veteen! Mukavaa viikonloppua ja uusia kokemuksia! mamma

    VastaaPoista
  2. Ajatella tosiaankin mikä säästö! Ei tarvitse ehkä kohta lakata siniseksi kun on muutenkin. Ja takuulla kestää. Ehkä kuitenkin toivon ettei kynsi lähde, tyttäreni tuntien, hän ei halua sitä. :)
    Terveisin äiti

    VastaaPoista

Matka